Näin sarjakuvaa syntyy - tutoriaali

Olin varma, etten koskaan tekisi mitään tutoriaalia. Mutta muutaman kerran joku kyseli vieraskirjassa, ja tässä sitä ollaan. Netti on pullollaan sarjakuvanteko-ohjeita ja oppaita aiheesta, mutta tein nyt vielä yhden version lisää. Kuten lähes kaikki oppaat, tämäkään ei ole mitenkään ehdoton "näin asioiden kuuluu olla"-sepustus, vaan "näin minä teen". Oma tapani tuskin juurikaan poikkeaa muiden tavoista, mutta jos hyvin käy, saattaa joku mahdollisesti löytää tästä jotakin uutta - ken tietää?

Kuvia klikkailemalla saat ne suuremmiksi jos tarkemmin tahtoo tirkistellä ja tarkastella.

Sitten aloitetaan.




 Välinekatsaus nro 1
Siinäpä ovat kutakuinkin ne välineet, joita käytän luonnostelussa ja tussauksessa. Välineeni eivät ole parhaassa kunnossa, koska kerran vahingossa laitoin tussipurkin penaaliini, ja eikös korkki auennut ja niin saivat pari lyijykynää ja kuitukärkikynäni uudet hienot mustat kuosit... Opinpa, että tussipulloa kannattaa kantaa penaalissa vain, jos sen ympärillä on muovipussi.




1. vaihe: Ideointi & kuvakäsikirjoitus

Aloitan sarjakuvanteon nykyään aina suunnittelusta. Kun päässä pyörii idea, tai edes ideantynkä, kannattaa se kirjoittaa muistiin - itse ainakin tuppaan unohtamaan hyvätkin ideat alta aikayksikön ellen kirjaa ylös edes jotain tukisanoja. Ideat voivat syntyä missä vain - matkalla koulusta kotiin, ruokapöydässä, nukkumaanmennessä... ja joskus ne syntyvät pakottamalla tyyliin "nyt kyllä pakko keksiä jotain". Itse en ole mikään ideamoottori, tarvitsen usein aikaa ideointiin ja kadehdin syvästi ihmisiä joilla ideoita putkahtelee päähän jatkuvalla syötöllä. Mutta nou hätä, kyllä tämmöinen hitaampikin ihminen voi jotain keksiä!

Ideoista sitten syntyy käsikirjoitus, joka poikii minun tapauksessani vielä kuvakäsikirjoituksen. Kuvakäsikirjoitusteni tarkoituksena on vain selventää sivu- ja ruutujakoa, kuvakulmia ja sen semmoista, eikä sen tekeminen ole ollenkaan välttämätöntä. Itse vain tykkään suunnitella asiat kunnolla ennen kuin aloitan varsinaisen piirtämisen, se helpottaa omalla kohdallani aika tavalla varsinaista piirtämistä kun ei tarvitse silloin miettiä sommittelua sen koommin.

Kuten kuvasta näkyy (ainakin jos sen katsoo suurempana), kuvakäsikirjoitukseni ovat.. no, suttuisia. Tuo ei ole pahimmasta päästä, usein olen leikellyt niistä paloja, sotkenut ja teipannut ja vaikka mitä.




2. vaihe: Ruudutus
Kun olen selvillä, mitä suunnilleen aion piirtää ja minne, aloitan varsinaisen sivun työstämisen. Ruudut kannattaa tehdä aina ensimmäisinä, jotta tietää, minne hahmot ja kuplat tulevat. Itse käytän viivotinta ja mittaan ruudut suoriksi. En toisaalta älyä, mitä järkeä minun on mitata niitä, kun ne tuntuvat kuitenkin aina menevän vinoon ja joudun loppujen lopuksi koneella kuitenkin niitä muokkaamaan. Mutta mittaan kuitenkin. Varsin tylsää hommaa tuo ruudutus, mutta minkäs teet, ei kaikki voi olla kivaa. Ei kuitenkaan ole ollenkaan välttämätöntä tehdä ruutuja viivaimella, vapaalla kädellä vedetyt ruudut voivat näyttää varsin tyylikkäiltä ja ainakin persoonallisilta! Tällä kertaa tussasin ruudut heti, aina en niin tee.

Niin paperista piti sanoa jotain.. En ole vielä löytänyt semmoista paperia, johon olisin täysin tyytyväinen, (sekatekniikan kirous) ja siksi aina ostelen eri merkkejä ja eri laatuja. Tuo nyt on tuommoista jotain hieman karkeaa, ilmeisesti puuväreille paremmin sopivaa joka kupruilee ja ärsyttävästi imee väriä maalausvaiheessa ja jota kiroan vielä myöhemmin ryhtyessäni värittämään.



3. vaihe: Hahmotelma ja kuplat
Sitten päästäänkin jo varsinaiseen asiaan eli piirtämiseen! Hahmottelen ruutu kerrallaan, oikeakätisenä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas sotkun välttämiseksi. Käytän lyijytäytekynää, tai sitten ihan normia lyikkäriä, HB on kaverini. Kovemmalla en osaa piirtää, pehmeämmällä tykkäisin tehdä mutta kun se sotkee. Kannattaa varoa painamasta kynällä liikaa - itselläni on huono tapa repiä paperin pinta rikki survomalla kynää paperin sisään. Onneksi sentään en tuhoa paperia enää yhtä tehokkaasti kuin vielä pari vuotta sitten... tästäkin tavasta siis pääsee eroon! Osittain ainakin.

Ja noin putkahti hahmotelma paperille ja jos vertailee kuvakäsikirjoitusta tähän hahmotelmaan, huomaa paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Tällä sivulla noudatin aika orjallisesti kuvakäsikirjoitusta, mutta joskus sitä saa paremman idean kuvakulmaan tai ruudun sisältöön, ja ne kannattaa käyttää. Fiilispohjalta yleensä mennään, sivu saa elää koko ajan.


Puhekuplista muuten sen verran, että niihin kannattaa jättää tarpeeksi tilaa. Mielummin sitten liikaa, kuin liian vähän. Täyteen ängetyt kuplat ovat tosi tökerön näköisiä, ellei sitten hae tiettyä "päläpälä"-efektiä. Siksi kirjoitankin tekstit kupliin ennen kuin rajaan ne, ja kirjoitan vielä suht isoilla kirjaimilla että varmasti jää tilaa.





4. vaihe: Tussaus
No niin, kun on hahmotelmat tehty onkin tussaamisen vuoro! Tussaamiseen käytän lähinnä tussimustetta ja tussausteriä, niitä on minulla muutamanlainen ja ovat hauskoja juoksuttaa paperilla. Viime aikoina olen myös ottanut käyttöön siveltimen ja sillä sutinut osan viivoista. Ääniefekteihin ja suunnilleen suoriin taustan viivoihin (esimerkiksi noihin kaltereihin) käytän ihan perustusseja, mitä kuitukärkikyniä sitten viralliselta nimeltä ovatkaan. Suosittelen kokeilemaan erilaisia välineitä, sillä tavalla löytää itselleen sopivimman tavan!

Tussauksen jälkeen sivun pitäisi antaa kuivua vähän aikaa ja kumittaa lyijykynänjäljet vasta sitten. Olen usein itse aivan liian kärsimätön, ja siitä joudun sitten kärsimään kun tussi leviää kumittaessa joka suuntaan... Tällä kertaa niin ei onneksi käynyt!




Välinekatsaus nro 2
Jjaa päätin esitellä värittämiseen tarvittavat välineet erikseen. En siivonnut pöytääni, näettepähän sen kotoisassa kaaoksessaan. Hammasharja jäi puuttumaan kuvasta; toisinaan käytän sitä jos tahdon kivoja roiske-efektejä.




5. vaihe: Värittäminen (pohjavärit)
Ja kun ollaan tussausvaiheesta päästy, alkaa värittäminen.

Väritystapoja ja -tekniikoita on lukematon määrä. Ensinnäkin on valittava, tekeekö sen käsin vai koneella, vai mahdollisesti sekoittaen molempia. Minä olen aina tykännyt kaikkein eniten perinteisistä keinoista, siksi sarjakuvanikin väritän käsin. En tahdo rajoittaa värittämistäni rajaamalla välineiksi vain esim. vesivärejä, vaan käytän sekatekniikkaa eli yhdistelen erilaisia välineitä ja tekniikoita aika vapaasti. Fantasiakoirien (vanhat) ensimmäiset sivut väritin aina pelkillä puuväreillä, mutta sittemmin olen ottanut käyttöön mm. tussit ja vesivärit. Nykyään vesivärit ja nappiquassit ovat eniten suosimani välineet, ja suurimman osan sivusta väritän niillä.

Aloitan maalaamalla hennot pohjavärit sivuun. Ne eivät läheskään aina ole samat värit kuin miltä hahmo/kohta tulee lopulta näyttämään. Sivusta toiseen vähän vaihtelee, millaiset pohjavärit lätkäisen, kuten kuvasta näkyy tällä kertaa käytin paljon sinistä ja keltaista, siten hahmottelin vähän valojen ja varjojen paikkoja.




6. vaihe: Värittäminen
Värittäminen jatkuu. Eipä tästä vaiheesta ole sen kummempaa sanottavaa; maalaan kerroksen, annan kuivahtaa, maalaan kerroksen, annan kuivahtaa. Minulla ei ole mitään "salaista" taktiikkaa tähän, en edes ole vielä kovin taitava vesivärien käyttäjä. Maalaan vain niin kauan kunnes sivu näyttää suht. hyvältä; joskus selviän niinkin lyhyessä ajassa kuin 40 minuuttia, usein menee puolitoista tuntia tai enemmän.

Viime aikoina olen maalannut useinmiten koko sivua kerralla. Tarkoitan, että en tee sivua valmiiksi "ruutu kerrallaan", kuten joskus tein, vaan ruudut valmistuvat suunnilleen yhtä aikaa, koska maalaan jokaista vuorotellen.




7. vaihe: Viimeistely & muokkaus
Kun olen suht. tyytyväinen maalauspuoleen, usein vielä viimeistelen sivua puuväreillä, copiceilla, roiskeilla, valkokynällä.. mikä kulloinkin tuntuu sopivan juuri siihen sivuun. Jos tussausjälki on peittynyt pahasti vesivärien alle, myös saatan tussata joitain kohtia uudestaan.

Tällä kertaa mm. lisäsin 1. ruutuun noita "vauhtiviivoja" tai miksi niitä tuossa tilassa kutsuisi ja joitakin kohtia vähän värittelin puuväreillä.

Sitten vuorossa oli skannaus ja muokkailin sivua vielä koneella; vedin ruudut kunnolla suoriksi, puhdistin puhekuplat ja säädin vähän kontrastia niin, että värit ovat kirkkaammat, koska pidän selkeämmistä väreistä.



8. vaihe: Tekstitys

Enää sivusta ei puutukaan mitään muuta kuin tekstit, joten ei kuin tekstaamaan! Repliikit saattavat tässä vaiheessa vielä muuttua käsikirjoitukseen nähden, jos keksin nasevamman tavan ilmaista asian. Tykkään kyllä itse lukea enemmän sarjakuvia, joihin tekstit on kirjoitettu käsin, koska niissä jotenkin näkyy tekijän jälki myös tekstissä paremmin. Kirjoitan tekstit koneella oikeastaan vain siksi, että olen niin tehnyt koko sarjakuvan ajan. (Kaavoihin kangistumista, huh? :''D) Ja okei, käsialani ei ole luettavimmasta päästä, sekin vaikuttaa asiaan. ^^''

Mutta siinä meillä sitten valmis sivu sarjakuvaa ja voimme iloita!
'



Jos jaksoit tämän lukeaa, en voi kuin onnitella. Kuulisin mielelläni vieraskirjassa jotain kommenttia, palautetta yms. tutoriaalista. Juttelen myös mielelläni sarjakuvista ja niiden tekemisestä joten turisemaankin saa tulla. :)